Teemat

Kampanjointini yleisilmeestä näkeekin, että en aina ota itseäni turhan vakavasti. Mutta yhteisten rahojen käytön otan. Siksi haluan olla mukana päätöksenteossa pitämässä huolta, että teemme oikeasti fiksuja ratkaisuja niin kunnan kuin hyvinvointialueen tulevaisuuden eteen.

Ohjataan itse tätä yhteistä laivaa eikä ajelehdita vain virtojen mukana

Rohkeutta tarvitaan. Aika pitkään on menty sillä, että päätöksenteko pohjaa vallitsevaan taloustilanteeseen ja sopeutumiseen. Mitä jos ruvetaankin viemään asioita aktiivisesti haluamaamme suuntaan niihin etukäteen vaikuttamalla? Panostetaan siis suoraan ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tähän sisältyy niin kouluissa tehtävä työ kuin vaikkapa liikkumiseen ja elintapoihin liittyvät asiat.

Vaikka monet terveyteen liittyvät asiat on nykyisin siirtynyt kunnista hyvinvointialueille, on kunnilla tärkeä rooli nimenomaan ennaltaehkäisevän terveystyön saralla. Liikuntapaikat, hyvinvointi kouluissa, varhaiskasvatus. Oikein kohdennetut panostukset maksavat itsensä takaisin monin verroin säästetyissä sotekustannuksissa.

Selkeät suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi

Mitä jos ei ihmetellä putoavia oppilasmääriä ja ränsistyviä rakennuksia, vaan ryhdytään tekemään aktiivisesti töitä alueiden kehittämiseksi ja elinvoiman lisäämiseksi. Kaikenlainen strategiatyö on kivaa, toki, mutta jää usein pelkäksi sanahelinäksi, kun puuttuu selkeät toimenpidesuunnitelmat, mitä toteuttaa.

Jos kuntastrategiaan linjataan "elinvoimainen kunta 2030", on samalla luotava askelmerkit siihen pääsemiseksi. On se sitten kaavoitusta, elinkeinopolitiikkaa tai konkreettisia tekoja lapsiperheiden houkuttelemiseksi. Tyhjät tontit ja lakkautettavat koulut eivät välttämättä luo uskoa tulevaan.

Sote ei ole Suomen kielen kaunein sana

Sotea on nyt rakennettu hallituskaudesta seuraavaan välillä rymistelemällä, välillä viilaten, välillä edestakaisin soutamalla. On ihan hyvä antaa alueille hetken rauha tasapainottaa niin talous kuin verenpainekin. Mutta valmista ei vielä ole. Seuraavassa uudistusvaiheessa pitää tarkastella niin alueiden määrää kuin rahoitusmalliakin. Uudet verotuksen tasot eivät ole ratkaisu.

On selvää, että tarvitaan yhteiset raamit, minkä puitteissa liikkua. Yhtä selvää pitäisi olla, että jokainen hyvinvointialue on myös omanlaisensa ja omine erityispiirteineen. Toimivat käytänteet voi usein kopioida muuallekin, mutta on myös asioita, jotka eivät kaikkialla toimi. Päijät-Häme on ollut monessa edelläkävijä. Palveluverkkoa on kammattu läpi jo ennen kuin hyvinvointialueet edes virallisesti starttasivat. Digitalisaatio etenee, mikä tuo helpotusta moneen. Sillä ei korvata kaikkia lähipalveluita, mutta vapautetaan resursseja sinne missä niitä kipeimmin tarvitaan.